CARNET CORREDOR

Julkisuudessa on spekuloitu tuon vasta reilut vuosi sitten lanseeratun juoksijakortin katoamisesta.
Moni meistä caffilaisistakin on sen jo kerennyt hankkia.
Keskustelupalstoilla monet veikkaavat sen kuihtuvan, sillä käytännön hyöty ja edut juoksijoille ovat olleet melko vaatimattomat. Myöskin kortissa on hieman rahastuksen makua, kun se ilmoitettiin "pakolliseksi" jos haluaa osallistua kansallisiin kilpailuihin.
Yleisurheilun kattojärjestö R.F.E.A. on puolustanut korttia ja lupaa sen olemassaolon jatkuvan ja peräti kehittyvän.
Saapa nähdä kuinka käy, sillä monet seurat ja ilmoittautumissivustot ovatkin poistaneet kyseisen kortin jo vaatimuksistaan.
Mielestäni onkin melko kummaa, kun jouksukilpailuun osallistujan täytyy nykyään todentaa itsensä kolmella eri tavalla. Passin numero (tai N.I.E. numero), chipin numero ja vielä tämän juoksijakirtin numero...

http://www.rfea.es/

TORREVIEJA CARRERA FIESTAS

Kotikylämme sunnuntaiaamu oli juoksijoiden täyttämänä vilkasta aikaa keskikaupungilla. Nuorimmaiset starttasivat jo 09.30 ja ikää oli peräti vain 6v. ja matkana 500 metriä. Meidän vuoromme oli klo. 11.00, matkana 5400 metriä ja aurinko lämmittikin jo mukavasti siihen aikaan.



Perinteiseltä ilmoitustaululta katsoimme lähtijöiden joukkoa ja yhteensä reilut 300 juoksijaa oli jaksanut herätä sunnuntaiaamuna mukaan.
Caffilaisia oli tällä kertaa mukana isompi joukko eli peräti 80 juoksijaa! Uskokaa tai älkää, mutta tämä on samalla kertaa tosi sekä epätosi...
Todellakin noin 80 juoksijan kohdalla oli seuraksi merkattu CA FINLANDIA TORREVIEJA!
Olimme aivan otettuja kun saimme näin reilusti ilmaista mainostilaa ja blogin kävijämäärät ovatkin räjähtäneet pilviin.
Pitänee laittaa kiitoskirje kilpailun järjestäjälle Grupo Brotonsille ja ihmetellä vilpittömästi kuinka tällainen pieni ja harmiton tietokonevirhe onkin päässyt käymään!



Voiko tämän idyllisempi lähtöpaikka ja kylän keskustan kirkkoalue olla? Tuolla on tullut viihdyttyä useasti kiireettömässä ympäristössä.



Kai Caffi pistää parastaan rantaan vievän kadun pinnalla. Hyvin miehellä kulkikin ja pystyi tahtia lisäämään loppua kohden huolimatta edellisillan puolimarasta!



Miklos Caffi kärvisteli edellisillan jälkeisillä puujaloilla. Matka oli onneksi melko lyhyt eikä keskeytystä tullut.



Leppoisa aamupäivä hyvässä seurassa on vietetty!
Näin alkukaudesta on jo onneksi useampia tullut maisemiin ja kannustajia siis riittää. Seuraavaksi saunaan ja päiväunille, päivän työt on tehty!

http://grupobrotons.com/eventos/2011/carrera-fiestas-torrevieja/index.asp

BENIDORM MEDIOMARATON

Kilpailumatka naapurikaupunkiin Benidormiin oli hieno kokemus!
Tämä kylä on saanut legendaarisen maineen pilvenpiirtäjistään ja espanjan ensimmäisinä turistirysinä kaikkialla maailmassa. Todella puhdas, siisti ja elinvoimaisen tuntuinen keskusta-alue pursusi ihmisiä vaikka lomakausi on jo ohitse.



Onneksemme saimme biilin parkkihalliin itseasiassa juuri maliviivan alapuolelle. Kaupungissa on niin paljon autoja ettei katujen varsilta tyhjää juuri löydy.
Viimeiset valmistelut ja juoksukenkien nauhojen kiristykset muistettiin hoitaa jo nyt, toisin kuin pari viikkoa sitten :)



3 onnellista caffin miestä saa kohta kokea leppoisan ja unohtumattoman 21,1 kilometrin kiertojuoksentelun rantabulella ja kauppakujilla. Reitti on todella tasainen ja nopea, mutta väylän leveys vaihtelee työmaan kohdan 1 metristä avenidasten 10 metriin. Matkalla olleiden apteekkien lämpömittareista pystyy myös tarkistamaan tilanteen, lukemat tosin vaihtelevat mittarista toiseen jopa 4 astetta...



Maalisuora sukeltaa kaupungintalon alle ja asiaankuuluva matto on tietenkin täälläkin. Poppi soi perinteisesti yli 120 db:n voimalla ja korvatulpat jäi taas kotio...



Benin pitkä rantabule on kyllä unohtumattoman hyvin toteutettu. Hyvin valaistu ja paljon virikkeitä sekä siistejä viheralueita täynnä. Myös pyörätuolilla kulkijat on otettu hyvin huomioon eikä kynnyksiä ole juuri missään!
Koiran omistajille tiedoksi, että jätöksistä sakotetaan 150 euroa. Ehkä siksi niitä ei missään näkynytkään.



Juu kyllä me caffilaiset tuossa hässäkässä ollaan noin 1800 muun numeroidun hullun kanssa. Ilotulitus lähtölaukauksen jälkeen oli unohtumaton elämys kestäen tooodella pitkään.



Maaliintulon jälkeen on taas kerran helppo hymyillä! Lämpötila laski jopa 11 asteeseen (tai 15 riippuen apteekista) ja huoltajamme ottivat kaikki taivaltajat avosylin vastaan.
Tänne on ehdottomasti tultava ensi vuonna uudestaan!


http://benidormmediomaraton.com/

LEVOSSA KUNTO KASVAA

Täälläpäin on ollut syksyn hiljaiseloa, eikä oikeen mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Mitä nyt 3000 kpl juoksulippiksiä tosin laitoin tilaukseen...
Myöskin blogin päivitys on ollut melko hidasta, mutta tahti paranee hyvin pian. Lähinnä voimien keruuta kesän urakan jäljiltä ja valmistautumista tuleviin kilpailuihin.
Myös motivaation ja kilometrien keräämistä on yritetty monella tapaa lisätä ja varsinkin lepäämällä ottamalla kunniajäsenestä mallia!
Tulevana viikonloppu on täällä normiharrastajan peruskauraa eli 2 starttia 17 tunnin sisällä...heh...
Benidormin puolikas lauantai-iltana ja Torreviejan katu 5,4km sunnuntaiaamuna.



Kiinakaupasta ostettu henkilövaaka on kyllä ehdottoman tarpeellinen. Hankintahinta 14 euroa pattereineen antaa tosin ehkä muutaman kilon extraa kaupan päälle. Ehkä se on kalibroitu pienille kaukoidän ihmisille sopivaksi. Kun tällainen roteva eurooppalainen siihen astahtaa niin johan numerot vilkkuu toiselle sadalle!



Asuntomme vierestä alkavassa luonnonpuistossa on kilometreittäin polkuja ristiin rastiin. Tuonne on tullut välillä eksyttyä kun maisemat ovat melko samalaiset jatkuvasti. Mutta hyvää juoksumaastoa se on, paitsi torstaisin 08-13 kun haulikot ja koirat valtaavat sen kanijahdissa. Olen kuullut että hauleja on täälläpäin ropissut iholle asti.



BMX on päivän sana! Kävimme ostamassa talouteen temppupyörän ja kyllä onkin hieno! Taitoa ja nopeita refleksejä tuo kyllä vaatii mutta treeniä vaan.

SUOLAAAA

Suolajärven ympäri kiertää mukava ulkoilureitti. Kapeahko tie on entinen junanrata, joka on kunnostettu juostavaksi ja pyöräiltäväksi. Järven kiertämisellä saa yli 20km pituisen lenkin.



Melkein kuin Bonnevillen suola-aavikolla olisi. Täällä reilun 5cm paksu suolakerros on vain matalan järven pohjalla, josta se kaavitaan proomuihin ja viedään sataman kautta laivoilla maailmalle, myös suomeen!



Siinä sitä suolaa on! Melkein kuin lunta, jäätä tai jotain muuta valkeaa kiveä. Torreviejan suolatehdas on euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin suolantuottaja. Vuosittain tätä laivataan maailmalle jopa miljoona tonnia!



Riku Caffi erehtyi maistamaan suolajärven vettä ja oksensi heti sen pois. Ihmettelee että mikäs tätä lunta nyt oikein vaivaa...



Caffin jäseniä osallistuu säännöllisesti myös rantalentopalloon keskiviikkoisin ja lauantaisin. Kyllä on mukavaa porukkaa ja huumori lentää pallon kanssa kilpaa!

TIISTAILENKURA

Reittimme varrelle la Matan luonnonpuistossa osui ensin outoja vihreitä pönttöjä. Tarkemmin tutkittuamme totesimme että ne ovat kyyhkyslakkoja. Pulputusta kuului kaikista ja siellä ne keräsivät voimia seuraavaan lentokoitokseen.



Torreviejan pelastava enkeli on monille juoksijoillekkin ollut San Jaimen yksityissairaala. Kuka on hakenut apua nyrjähtäneeseen nilkkaan, kuka keuhkokuumeeseen ja onpa haettu myös kortisoonipiikkejä niin kannikkaan kuin suoraan kipeään jänteeseen. Palvelu on hyvää, nopeaa ja monikielistä. Lomakkeet on jopa suomen kielellä, mutta tarvittaessa tulkkausta on joutunut tyytymään ainakin toistaiseksi englannin kieleen.
Itsestään selvää on, että asianmukaiset vakuutukset kannattaa omata kun tuon rakennuksen ovista sisään astuu.



Yleinen näky juoksulenkeillä ovat nämä luurangot. Talouden kurimus on jättänyt jälkensä myös tänne jopa kokonaisten kortteleiden suuruisena.



Liikennevaloja on poistettu useimmista risteyksistä viime vuosina ja tilalle on tullut todella upeita kiertoliittymiä. Tämän on sponsoroinut Rotary International.
Tietty juosten näiden kilparataympyröiden läpi pääseminen autojen välistä on melkoista arpapeliä eikä suositella heikkohermoisille.



Mukavan tuoksuinen hetki tuli matkalla Aromipuiston vierestä. Isohko ja hyvin hoidettu aromipommi antaa lisävoimia jatkaa mäkistä maastoa eteenpäin.



Vihdoinkin la Matan rannassa ja rauhoittava meren kohina taustalla. Täällä on juostu parhaimmat lenkit ja nautittu rantakahviloiden cokikset voimanlähteeksi.



Kotipossu nimeltä Mari tuli vastaan maasto-osuudella. Kyllä oli hurmaavan kiiltäväturkkinen 1 vuotias tytsy. Melkoisen ujo neiti, mutta häntäsaparo vipatti siihen malliin että ymmärsi kyllä kehumme!



Tikapuut taivaaseen... eikun tasainen lankuista tehty juoksu- (kävely-, pyörätuoli-) väylä metsän siimekseen. Kyllä mieli lepää näin kauniissa ympäristössä oravien, lintujen ja possujen keskellä taivaltaessa.



Tässäpä kodikas espanjalainen rivitaloasunto. Kaikki kohdallaan ja miellyttävää asumista parhaimmillaan.



Päivän päätteeksi nautimme rantakahvilassa hyvät lattet ryttyisistä muovimukeista. No ei vaineskaan.... oli semmoset design kattaukset että piti oikein kuva ottaa...

POOLBOY

Vielä löytyi yksi hyvä yhteiskuva Kai Caffin kamerasta! Olemme tulossa takaisin Orimuelavuorelta ja hölkättiin itsemme lämpöiseksi palkintojenjakoa varten. Tällä kertaa tosin emme voittosuoloja saaneet, mutta yritys jatkuu!



Jos juoksijanura jostain syystä tyssää, niin uusi ammatti on jo työn alla. Tarpeeksi verkkainen työtahti allaspoikana ei todellakaan hikeä pintaan nosta!



Tässä kunniajäsen Riku Caffi rentoutuu rankan aamupäivän päätteeksi. Kunpa tuon taidon oppisin minäkin...

ORIMUELA CRUZ DE LA MUELA

No nyt oli Caffin miehet ottaneet ihmeellisen haasteen vastaan ja tässä vaiheessa vielä hymyilytti. Eivät tienneet kuinka koville ottaa osallistua 4,5km juoksukilpailuun kivikkopolkua pitkin takana näkyvän kukkulan laelle. Nousua on toki vain vaivaiset 380m...



Suorastaan elintärkeät ja ihanat huoltajamme olivat uskollisesti lähettämässä meitä matkaan taas kerran. Mielikuvitukseni kuuli heidän vitsailevan "Kyllä nuo äijät on tonttuja kun tuonne juoksevat, helikopterillakin pääsisi..."



Pitihän se arvata että baarin kautta sitä taas lähtöviivalle suunnistettiin, kyllä se paikallinen joka kylästä löytyy...



Lähtö on tapahtunut espanjalaisen täsmällisesti noin 2,28 minuuttia ennen määräaikaa. Caffilaiset olivat tässä vaiheessa vielä takarivissä tiukkailemassa kengännauhoja.



Vuorikauriin lailla nousimme kivikkopolkua pitkin sorkkiimme tuijottaen jotta emme vaan kaatuisi. Maisemia ei tässä vaiheessa pahemmin kerennyt katsella ja sykkeet olivat tapissa.



Välillä tuntui että olemme nousemassa sademetsän siimeksestä runsaan vehreyden keskellä kohti huippua. Mitähän jos nyt olisikin satanut...hmmm... ehkä hieman (lue: tosi) liukasta olisi saattanut olla.



Punainen hiekkamaasto on onneksi melko pitävä kuivana kun nousukulma on jo yli 40astetta! Tässä ei kannata taaksepäin horjahtaa, eikä korkeanpaikankammoisen edes katsoa...



Mukavan tasainen juoksualusta tuli myös vastaan myöhemmin. Nyt kehtasi niitä maisemiakin katsella.



Ylämäkijuoksijan unelmako? Kyllä maistui loppusuoralla meno ja vauhti alkoi kiihtymään!



Maalivaate sai kyytiä huipulla puhaltavan kovan tuulen takia. Se ei haitannut kun tuli koettua hyvin paljon erilainen maaliintulo kuin koskaan aiemmin!



Tämän maiseman takia kannatti paikan päälle tulla! Onko se Afrikka tuolla taivaanrannassa...



Miklos Caffi puuskutti viimeisillä voimillaan maaliin jalat piikkipensaista verinaarmuilla.



Kai Caffi nousi viimeistä mäkeä garminin sykemittarin hakatessa maximilukemia, mutta vauhti oli kuin vasta olisi kisan aloittanut.



Seppo Caffi nilkutti pohjekrampin kanssa lähes koko matkan, mutta periksi ei antanut.



Siinä meidän ristimme sitten on!
Jotakin arkimurheita tuuli vei varmasti mennessään tuossa paikassa ja tuolla mahtavalla fiiliksellä!



Itsensä voittaneiden on helppo hymyillä vuoren huipulla ja kehtaamme kyllä suositella muillekkin!
Mutta missä on se helikopteri paluumatkalle......